Nyt, harvinaisesti, annan itselleni luvan muistella näitä kaikkia asioita. Welcome to the ride, please stay seated for the whole time.
Alotetaan vaik jostain sieltä kaukaa
Sumuisten muistojen keskeltä aloittaa laulaa
Mustien aukkojen keskellä vielä muutama ehjä ja kirkas kuva
Niistäki jotain paskaa iso osa
Niinku sillo, niinku nytkin:
aina väsyny, hiljaselle painuu kaasu ja kytkin
Väsymys, väsymys, väsymys
Muistan edelleen ne illat
Haudoin mielessä suunnitelmaa siitä että itseni tapan, takanani polttaisin kaikki sillat
Kirjoitin jäähyväiskirjeen puhelimen muistikirjaan
Sinne kaiken muunkin purin ja kirjoitin, yhteen ja samaan paikkaan
Sitten jossain vaiheessa sain avattua suunikin kun ei enää jaksanut
Ei enää pelastusta oikeastaan olisi edes kaivannut
Siinä vaiheessa vain oman hautansa mieluiten olisi kaivanut
Mut systeemi sai otteen ja piti musta kiinni
Vaikka jo ihan muut maisemat mielessä siinti, joku sai mut vielä täällä pysymään
Erilaisia kysymyksiä kysymään
Ninku sillon, niinku nytkin:
Makaan sohvannurkassa sikiöasennossa
Murheiden suossa
Jossa on vaan pari kuivaa saareketta
Ystävät on niistä nimeltään yks
Sain ton apinan ystävältä rakkaalta, siinä syy yks miks täällä vieläkin ympäriinsä päättömästi vaellan
Sillonen fiilis oli ihan et katellaan
Äiti, jos ilmapallot hymyilee niin miksen minäkin
Vai oonko vaan niin suuri paskakasa että sitä mulle ei voi suoda, älä nyt itke sinäkin
Yksi joka ei jaksais muuta tehdä kuin itkeä riittää
En halua sulle tuottaa mielipahaa, oot rakas kuin mikä enkä vois muuta tehdä ku sua kiittää
Vapaus, mitä senki pitäs olla
Pienestä asti kasvetaan jonku vaikutusvallassa ja hihnassa, mielipiteitä tungetaan täyteen polla
Oma mielipide on aina jonkin vaikutuksen alainen
Jos ei muuten niin ainakin salainen
Mitä sitte pitäis tehä kun sulta alkaa pätkiä virta
Kiertää vaan nuppia tiukemmin paikoilleen
Vai vaihtaa vaan kokonaan uuteen
Sumua, sumua, joku random muisto, sumua
Mutta kas, tuolta näkyy jotain ja kuuluu äänten kumua
Tanssin kevätjamit aloittaa kirkkaamman ajan
Löysin jostain sen ilon joka sulkee suurimman haavan
Maski sulaa hiljalleen pois
Vaikka se vähemmän kestävän sois
Se on ja pysyy, vuosia sen poistamisessa kestää vois
Kuva vastaa mun päätä vieläkin täydellisesti
En ehkä kuvaa ottaessani tätä tajunnut
Mutta nykyään mietin mikä mulla siinä kesti
En kai muuten olisi tätä kuvaa ees ottanut
Välillä mun mood on yhtä ku Suomen kesäsää
Yhtä paskaa ja vaihtelevaa, välillä korkeepainetta ja välillä matalapainetta
Musta rosoisia palasia matkan varrelle jää
Yritä olla niihin ittees satuttamatta mua seuratessas
Kai yhtä rosonen mäki olin kesän tullessa ku toi lehti
Täynnä reikii ja vikoi mut silti jotenkuten vihree ja elinvoimanen, yhden sakaran kadottanut tähti
Mut hei, sit tuli kesä, leirit ja konffis ja mä aloin tajuta
Elämän suunnasta tuuli heitti taas mun nenään savua
Ei savua ilman tulta, mutisin ja lähdin kohti suuntaa uutta
Kiipesin vieläki ehkä vastamäkee mut en enää yksi, siinä taas syy yksi et täällä vielä oon
Ei mulle koskaan oo riittäny normi missään, aina halunnu jotai erilaista
Rippiruusukskin halusin sinisen, en minkäänmuunlaista
Siitä piirteestä en varmaan koskaan tuu eroamaan, alkaisin muuten varmaan sekoamaan
Sit viikon tauolla Helsinkiin
Sinne isolle kirkolle niin
Vaikka meni ehkä vähän kaikki pieleen kyllä
Kyllä joo, ehkä niin, muutama hyvä päivä sillekkin reissulle sattu
Muutama hyvä muisto taattu
Hetken kaipasin jo tähän hetkeen kesää takaisin
Aurinkoa, ystäviä ja iloista mieltä silloin saisin
Mutta sitten taas muistaa sen hämmennyksen
Järkytyksen
Joka sisällä velloi
Eikä päästänyt irti
Välillä elämästä niinku tästä kuvastakin on hankalaa sanoo onko se aitoa vai tarua
Totta vai jotain harhakuvitelmaa, valokuva vai maalaus, kaikki pelkkää silmäänsahausta
Maskeja ja naamioita, ihmisiä ja niiden kuoria
Miksei elämän polut ja langat vois ees välillä olla suoria?
 |
| 4H PM-leiri 2015 |
Sydäntä särkevää tyhjyyttä
Muistoissa paljon hyvyyttä
Poskella paljon kyyneleitä
Edessä vielä monta hymyä.
Välillä mielessä vallitsi näennäinen rauha ja välillä ei
Joskus aurinko tai joku ihminen pahan mielestä vei
Ja joskus sen eteen heitti tai toi
Oman mieleni sekoittaa soi
Lisää kyyneleitä ja huutoa loi
Joskus halusin ja haluan välillä vieläkin vain kulkea aina aurinkolasit silmillä
Etten karkottaisi muita luotani noilla surullisilla ja hätäänsä huutavilla silmillä
Jotka joskus vetivät naamion päälleen ja katselivat maailmaa iloiseksi naamioiduilla pupilleilla ja iiriksillä
Lääkärit ei tietenkään voineet pitää jalasta käsiään erossa
Kutsu tuli käymään leikkauksessa parissa
Rikastamaan ajatuksiani tyhjissä saleissa
Makaamaan sängyssä 24/7 ankeissa vaatteissa ankeissa huoneissa
Istumaan muiden armoilla pyörätuoleissa
Ja ehkä muutaman hymyn hymyilemään sattumuksissa kivoissa.
Ah, uusivuosi
Kammoten odotettu pakkojuhlintatoimi
Ehkä vähäsen hyvän mielen hyväksi se ilta toimi
Kun ulkosalla kameran kanssa tähtisadetikkujen perässä loikki.
Tuun aina ja ikuisesti pitämään katseessani osan sitä tyhjyyttä mitä niin pitkään olen kantanut mukanani
Eikä siitä pääse irti, ehkä en haluakaan päästä irti
Mut nykyään mä voin taas hymyillä ilman että se on kaikki vaan näyteltyä, maski, naamio
Vaikka mussa onkin halkeemia, säröjä ja puuttuvia palasia enemmänkuin tarpeeks
Pystyn pikkuhiljaa jo antamaan itselleni anteeks
Pausetan eteenpäin juoksemisen ja nään, että mulla on monia ihmisiä juoksemassa mun rinnalla
Ihan millä tahansa tuulella ja ilmalla
Pystyn luottamaan, et joku nappaa mut kiinni luottamustesteissä
Juoksee mun kanssa jyrkimmissäkin ylämäissä
Rämpii läpi upottavien soiden ja ottaa kiinni kun menen liian lähelle reunoja
Eikä he pidä ystävyydestä lomia.
Juoksen ottamaan kuvaa myöhäisenä iltana kaupan parkkipaikalla
Kyyti odottaa mua autolla
Silti hymyilen ja juoksen
Adrenaliinin ja ilman kylmyyden tunnen
Kuuluu klik ja olen poissa yhtä nopeasti kuin paikalle tulinkin
Yhtä nopeasti kameran aukaisin kuin suljinkin.
Kaikki sanoo et pidä silmällä niitä ovia
Yksi sulkeutuu, toinen avautuu, loputtomasti ovia
Yksi ei suostukkaan enää avautumaan, toinen aukeaa itsestään
Toiset aukaisee sulle joku toinen, toisista murtaudut lävitse
Pysähtymään sua ei silti koskaan saa millään
Lähtisitkö kanssani rannalle ja torilla tavataan, niinhän sitä lauletaan
Aina vaan
Joskus
Välillä.
Onko silloin vaan hullu vai kyllästynyt tähän oravanpyörään kun miettii, mitä tapahtuu jos nyt pyytää toista lähtemään kanssaan jollakin bussilla tuntemattomaan kohteeseen
Sisään junasta tulevaan hohteeseen
Tarttumaan hetken mielijohteeseen.
Ihmiset aina olettaa että muilla on kaikki hyvin
Ja että kaikki vaikeudet selvitettäis ja otettais vastaan avosylin
Että se valo siellä tunnelin päässä olis aina näkyvissä
Mutta ei se vaan mee niin, mut se ei vaan tunnu menevän läpi keskustelun molemmissa päissä
Aamulla herätessä aina tähystää hetken tyhjyyteen
Yrittää nähdä sitä omaa valoa tunnelin päässä, takertua kiinni ajan ohimenevyyteen
Sekuntti kerrallaan
Todellisuus alkaa päätä hakkaamaan
Ja käsi kurottaa kohti torkkunappulaa.
Purkaa agressioita ja hermoja videopeleihin
Tahtois vaan heittää sen pöydän ympäri ja huutaa ääneen kirosanoilla maustaen
Hataraa tulevaisuudenkuvaa tyhjyyteen maalaillen
Tyhjyyden sumusta ja mustuudesta tippuu poskille muutama vesipisara
Tälläkertaa ne ei ole kyyneleitä
Se vaan saa omasta päästä ja ajatuksista heräämään
Paloja itsestään taas maasta keräämään
Niistä sateenvarjon tein
Jatkoin matkaa saman tein
Uuteen suuntaan vain askeleeni vein.
Thank you.
I hope you enjoyed the ride.
I'll be back with more soon, so stick around if you'd like.
At'auma.
And yes, I did invent that last word by myself.
