Hei taas.
Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja kirjoittaa tänne uuden postauksen. Näitä ensimmäisiä lauseita kirjoittaessani olen vielä hieman epätietoinen siitä, mitä tämä postaus käsittelee. Kenties teemapostaus? Vai kuvia?
Vai.. kenties vain kirjoitan. En ajattele mitä kirjoitan, tai no, jospa kuitenkin ajattelisin, mutta kirjoitan kumminkin.
Kuten tiedätte, olen.. Minä. Te jotkut harvat jotka kenties olette jo blogini löytäneet mietitte, "Kuka tämä hullu oikein on?"
No, tänään saatte siihen vastauksia. Siis jos luette tarkasti ja luette vieläpä rivien välistä.
Tällähetkellä istun yksin huoneessani, tietokone sylissäni ja siirrän tänään otettuja kuvia kännykästä koneelle. En pidä siitä, tämä käyttöjärjestelmä tekee sen omalla tavallaan hankalaksi. Kännykästä muistuikin mieleeni se, että ah, niin rakas Huawei-puhelimeni päätti heittäytyä hankalaksi. Se jumitti äkisti pari päivää sitten ja pitkän taistelun jälkeen sain sen uudestaan käyntiin, tosin liian myöhään- rakas puhelimeni oli jo poistanut sovelluksia sekä kuvia ja kehtaa vielä väittää, ettei puhelimessa ole muistikorttia vaikka mitä tekisin. Ja se vasta tuli huollosta! Turhauttaa.
...
Tappelin juuri noin 20 minuuttia kännykän ja tietokoneen kanssa siirtääkseni kuvat, jonka jälkeen aloitin kynnenlakkausoperaation - ei, en keksinyt enää mitään turhempaakaan sanottavaa. Jatketaas operaatiota.
...
Noin 30 minuuttia on kulunut ja kynnet lakattu suuren Kynsilakkataistelun jälkeen.
...
Nyt tämän postauksen tekoon on mennyt karkeasti arvioiden yli tunti kaikkien keskeytysten jälkeen. Jospa minä nyt kirjoittaisin tämän vaikka loppuun.
Kello on siis näiden lauseiden kirjoitushetkellä 23.35, ja minulla on aamulla herätys jo ennen kuutta, mahtavaa!
Mietin tässä mitä kirjoittaisin, ja katselen samaan aikaan yhtä rakkauksistani- mustavalkoista Eiffel-torni-aiheista valokuvataulua, johon laitettu pienet led-valot. Se näyttää mahtavalta pimeässä.
Pitäisi kai keksiä sillekin joku paikka täältä seiniltä. Ja tätä huonetta voisi kenties siivotakkin- tai miksen kutsuisi suoraan paikalle raivauspartiota. Uudelleenjärjestelykin voisi olla ihan kiva juttu.
Heiheihei. Eipäs nyt päästetä sitä sisustajapetoa sisälläni vielä vapaaksi. Se saa odottaa täysi-ikäisyyteen tai oman kämpän saantiin asti kiltisti.
Kas, koira taisi nukahtaa tuonne petiinsä. Ainakaan se ei reagoi kun taputan sänkyä. Hyvä niin, nukkukoot rauhassa. Paitsi että pakkohan tuota karvapalleroa on silittää :3 No nyt sitten nostin sen viereeni.
Eih, nyt yrittää päästä koiranomistaja-puoleni esiin. Kamala. Tyst ny.
Ennenkuin päästän koko todellisen olemukseni valloilleen, voisimme tehdä pienen kertauksen siitä, mitä opimme minusta tänään:
- Alaikäinen
- Ei asu omassa kämpässä
- Omistaa koiran
- ...Ja led-valokuvataulun Eiffel-tornista
- Äärimmäisen huono kirjoittamaan postauksia säännöllisesti
- Valvoo liian myöhään silloin kun pitäisi mennä ajoissa nukkumaan
- Suunnittelee vakavasti huoneenraivauspartion kutsumista kotikoloonsa
- Omistaa Huawei-merkkisen kännykän (joka on taas vaihteeksi seonnut)
- Ei pidä kuvien siirtelystä kännykältä tietokoneelle koska käyttöjärjestelmä
- Käy kynsilakkojen kanssa Suuria Kynsilakkataisteluja.
Eli en vaikuta toki mitenkään erikoiselta, eeen todellakaan, varsinkaan luettelon viimeiseltä kohdalta...
Okok, jospa rauhottuisin ja menisin vaikka nukkumaan. Tuo sänkykin näyttää niin pehmeältä ja mukavalta.
Nukkukaa hyvin, arvon lukijat.
Toivottavasti nautitte tämänpäiväisestä toistaiseksi luokittelemattoman aiheen omaavasta postauksestamme.
