Sun takii mä voin nukahtaa hymyillen
Sun takii mä voin taas aidosti hymyillä
Ja ihan vaan sun takii
//Ote uusimmasta biisinkaltaisesta joka sai alkunsa eilen illalla
Päivää taas.
Viime postauksesta onkin kulunut jo aikaa, ja tuumasin että nyt kun ei ole muuta tekemistä kuin kököttää vittuuntuneena sisällä kuumemittari kainalossa auringon kerrankin paistaessa ulkona, voisin heittää tänne jotain siitä, miten tämä heinäkuu nyt on mennyt.
Ripari tuli ja meni ja samoin teki konfirmaatio ja rippijuhlat. Ja ei, en jännittänyt konfirmaatiota ennenkuin vasta juuri ennen seremonian alkua sitä odotellessa. Muuten en ole katunut ollenkaan sitä, että valitsin seurakunnan ja leirin josta en tuntenut ketään etukäteen. Sain monia toivottavasti loppuelämän kestäviä ystäviä ja muistoja!
Uskon suhteen taidan olla vielä samoilla kannoilla kuin olin ennen riparia; taidan uskoa, että siellä jossain voi olla jokin korkeampi voima, mutta en koe sen olevan juuri minulle- ja muutenkin koen itseni edelleen agnostikoksi, unohtamatta ripausta ateismiakin.
Niin, Helsingin seuduillakin tuli käytyä tuossa kuun keskivaiheilla. Rahaa paloi, mutta tulipahan ainakin nähtyä kauempana asuva kaveri ja koettua taas uutta. Haaveilen vieläkin tuosta pizzlasta, jumlauta miten hyvää.
Otan nyt riskin tän kuvan lisäämisen tänne kanssa, mutta ei nyt voi mitään. Ikävä.
Ahh, 4H PM-leiri 2015, mulla on ikävä sua ja niitä 1500 ihmistä ympäri maailmaa. Tutustuin niin moneen ihmiseen, enkä vieläkään meinaa uskoa, kuinka rakkaita heistä tuli. Tältä leiriltä on myös peräisin alun biisinkaltaisen innoittajat/innoittaja.
Näin pikakelauksella heinäkuun kohokohtia. Ehkä vielä jossain välissä mä teen jotain syvempää postausta, mutta nyt mun kuumeiset aivoni vaativat unta.
